Aurinkopullojen paisteessa -kansikuva
Aurinkojenpaisteessa. Teksti Tuula Salakari. Kuvat Jakko Lukumaa.
Aurinkopullojen paisteessa -artikkelikuva
Aurinkojenpaisteessa. Teksti Tuula Salakari. Kuvat Jakko Lukumaa.

Artikkelin teksti kuuluu näin:

”Ensimmäisen aurinkopullonsa Pertti Mäkelä, 62., sai lahjaksi kummitädiltään täyttäessään 20 vuotta. Keskikokoinen pullo oli savunsinervä, Pertin mielestä hailakka ja ankeanvärinen. – Olisin halunnut vihreän, se oli lempivärini. Tosin nykyisellä mieltymykselläni en pulloa muuksi vaihtaisi!

Ammattitilintarkastaja ja antiikkikauppias Pertti Mäkelä on asunut Riihimäellä koko ikänsä. Hänen isänsä oli töissä Valtion Rautateillä niin kuin moni muukin paikkakuntalainen, mutta kummitäti ja kavereiden vanhemmat työskentelivät Riihimäen Lasilla, joka oli kaupungin toinen suuri työnantaja. Vuonna 1910 perustettu lasitehdas oli saanut tämän nimen yritysostojen jälkeen 1937. Tehdas toimi aina vuoteen 1990.

Lasi tuli lapsena tutuksi Pertillekin, koska koulusta tehtiin retkiä tehtaalle. hänen kotinsa taas sijaitsi lähellä Riihimäen ikkunalasitehdasta. pikkupojista oli jännittävä katsoa ulkoa tulikuumia lasimassoja. Sellainen tilaisuus tarjoutui, kun tehtaan ikkunoita pidettiin auki, jotta lämpö pääsee ulos.

Kaikki esillä vuorotellen

Pertti Mäkelä syventyi antiikkiin ja keräilyyn 15 vuotta sitten saadessaan kuolinpesän käsiinsä ja miettiessään, mitä sen irtaimesta myisi ja mitä säilyttäisi. Kun tavaraa kertyi yli oman tarpeen, hän perusti Purppura-Antiikin, design- ja käyttölasin myymälän.

Harrastus on tainnut viedä koko käden?

– Ainakin toisen, mutta onneksi minulla on tämä säällinen tilintarkastajan ammatti, josta leipä tulee, Pertti naureskelee.

Nuoressa Pertissä aurinkopullo ei herättänyt mitään omistamishaluja, sillä niitä näkyi joka puolella tuttujen ja kavereiden kodeissa ja niitä myös jaettiin palkintoina urheilu- ja muista kilpailuista.

– Vuosi vuodelta enemmän olen kuitenkin kiintynyt aurinkopulloihin. Ehkä osa syynä on rakkaus aurinkoon ja auringonvaloon. Erityisesti minua miellyttävät pullon violetin sävyt ja myös hunaja on hieno väri.

Hän kerää paljon muidenkin lasitaiteilijoiden tuotantoa, kuten Okkolinia, Stilliä, Siiroista ja Riihimäen Lasin kristallia sekä tietysti Kumelan Lasitehtaan tuotantoa. Pertti pitää aarteitaan vain osan esillä ja vaihtaa esillepanoa vuodenaikojen mukaan.

– Koetan huolehtia, ettei mikään esine harmistu ollessaan vain kaapissa. kaikki pääsevät esille vähintään kerran vuodessa.

76 erilaista pulloa

Riihimäen Lasilla oli aikoinaan satoja värejä sulautettuna upokkaissa. Tilausten mukaan puhaltajille annettiin ohjeet, minkä väirisiä aurinkoja kulloinkin tehtiin.

Kirkkaassa pullossa sädekuvio pääsee pääasiakasi. Aurinkopullolla oli kolme erikokoista muottia, sekä puusta että metallista, sillä puumuotti kuluu ja palaa. Kun tuotteesta tuli suosittu koriste, syntyi pienin pullo, jota valmistettiin suuria määriä puoliautomaattikoneella. Valmistustavasta johtuen pullossa on vain pikkuruinen kaulus. Massaa oli vähän ja se jäähtyi nopeasti, joten isompi kaulus olisi tullut liian kalliiksi.

– Keräsin kaikkia kokoja ja värejä silloin, kun hinnat olivat matalalla. nyt ostaminen on harkitumpaa. Pertti Mäkelä kertoo.

Pertti hoitaa lasiesineitaan huolella. Kun aurinko paljastaa pölyhiukkaset niissä, häntäyttää ison saavin vedellä ja lorauttaa sekaan etikkaa. Esineet huuhdellaan puhtaiksi ja etikan ansiosta lasi jää kirkkaaksi.

Aurinkopullojen suosio vaihtelee. 1990-luvulla pullo oli hyvin haluttu, sitten oli muutama vuosi hiljaisempaa ja nyt taas kysyntää riittää, eritoten suurimmalle koolle.

Japanilaiset ostavat mielellään pienia pulloja matkamuistoiksi Suomesta.

Aurinkopullokerhon sivuilla kerrotaan, että pullon eri variaatioita voi olla jopa 76.

Erikoisuuksia ovat painava kritallinen pullo ja Finnairille tehty malli. Kova tavoite keräilijälle saada kaikki kokoelmiinsa!

Aurinkopullojen paisteessa -artikkelikuva
Aurinkojenpaisteessa. Teksti Tuula Salakari. Kuvat Jakko Lukumaa.

Artikkelin teksti kuuluu näin:

Aurinkopullon aika 1964-1974

1962 Helena Tynell suunnittelee Riihimäen Lasille aurinkopullon. Tynellin mallipiirustukset ovat merkinnöillä Aurinko ja muottiverstaan tuotantopiirustukset puolestaan merkinnöillä Aurinkopullo ”Aurinko” sekä Koristepullo ”Aurinko”.

1964-1968 Pulloja valmistetaan suupuhaltamalla puumuotteihin kolmea kokoa. Tuotekuvastossa numero 1394 on nimikkeellä Kukkamaljakko.

1966 Uuden puhaltimon avajaiset 12.11. Siellä puhallettiin erikoismallia, jossa suuta ei ole käännetty tasomaiseksi (pitkä kaula). Näitä 18 senttiä korkeita ja kirkkaita pulloja valmistettiin tarkoituksella sekundamassasta kutsuvieraille vain kyseisenä päivänä. Pullot on signeerattu päiväyksellä 12.11.66.

Usi souvenir-pakkaus. ”The Sun” tulee markkinoille. Teksti muistuttaa lahjan saajaa Suomesta, keskiyöauringon maasta. kirkas lasipullo pakkauksineen maksoi 3,20 mk. Pakkauksen suunnitteli helena Tynell.

1966-1968 12,5 senttiä korkeita pulloja valmistetaan suupuhaltamalla tuotenumerolla 1967, nimikkeellä Kukkapullo, sekä numerolla 1968, nimikkeellä Koristepullo.

1969-1970 23 ja 17 senttiä korkeiden pullojen puhaltaminen jatkuu numerolla 1394, nimike oli Maljakko.

1969 Pienestä aurinkopullosta valmistetaan puoliautomaattikoneelle muotti. Pieniä aurinkopulloja valmistettiin vuosina 1970-1974 puoliautomaattikoneella tuotenumerolla 1394 ja ne olivat tuotekuvastossa nimikkeellä Maljakko.

1974 Aurinkopullojen valmistus loppuu.

2004 Aurinkopullokerho perustetaan Suomen Lasimuseossa 6.6. Kerhon tarkoituksena on tutkia ja tallentaa Helena Tynellin suunnittelemien ja Riihimäen Lasi Oy:ssä valmistettujen aurinkopullojen historiaa.

”Säteet syntyivät kuparilangoista”

Taiteilija Helena Tynell (o.s. Turpeinen), 93, suunnitteli aurinkopullon 1962.

Miten se syntyi?

Niin kuin kaikki muutkin työt, Helena Tynell hymyilee.

Mietin, mitä kaikkea sulasta lasimassasta saa aikaan. Emme saaneet itse puhaltaa, mutta mestaria sai ja pitikin seurata työssään, eihän sitä muuten oppinut.

Kun näin lasipallon puhalluspillin päässä, mietin, että mitä jos sitä litistäisi? Kuinka lähellä toisiaan lasimassat voisivat olla? Olivatpa ne täysin kiinni tai erossa, se ei häiritse aurinkoa. Sitten laitoin muottiin kuparilangat, josta säteet syntyvät. Siinä se! Alussa pulloa tehtiin ilman niin sanottua kaulusta. helenä Tynell pelkäsi, että pullon suu jäähtyy liian nopeasti, mutta taitava puhaltaja osasi lämmittää sitä juuri sopivasti ja sipaista sille kauluksen.

Kaikki tehtiin mestarin ja lasin ehdoilla.

Sitä, mitä jompikumpi ei halunnut tehdä, sitä ei voinut tehdä.

Helena Tynell valmistui Taideteollisuuskoulusta vuonna 1943 ja työskenteli sen jälkeen puhtaaksi piirtäjänä valaisimia valmistavassa Taito Oy:ssä ja kuvanveistäjänä Arabian tehtailla. Lasitaiteesta hän kiinnostui päästyään seuraamaan Taito Oy:n lasivalaisinten valmistusta lasitehtaalla.

Riihimäen Lasin palvelukseen Helena Tynell tuli 1946 ja jatkoi siellä vuoteen 1976 saakka. Ensimmäisenä työnään hän suunnitteli Kaulus-maljan, joka valittiin 1946 pohjoismaiseen taidekäsityön näyttelyyn Liljevalchin taidehalliin Tukholmassa. Muita varhaisia töitä olivat Vaakuna-tuhkakupit 1947 avattuun Hotelli Vaakunaan ja eduskuntaan suunniteltu täydellinen juomalasisarja.